Vaatetuskulut on lähtökohtaisesti verotuksessa elantomeno. Työnantaja saa kuitenkin korvata työvaatteet, kun työn luonne on sellainen, että henkilökunnan yhtenäinen vaatetus on tarpeen esimerkiksi siksi, että henkilökunnan erottaa asiakkaiden joukosta. Lisäksi, jos työ edellyttää erityistä suoja- tai turvavaatetusta, saa työnantaja ne hankkia.
On selvää, että työnantajan järjestämistä suojavaatetuksesta tai työtehtävien hoitamiseen tarvittavista välineistä ei muodostu työntekijälle veronalaista etua. Työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijälle suojavaatteet, jotta työtä voidaan tehdä turvallisesti.
Työnantajan järjestämistä suojavaatetuksesta tai välineistä, joita käytetään työtehtävien hoitamiseen tai esimerkiksi työergonomian parantamiseen, ei muodostu työntekijälle veronalaista etua.
Jos kyse ei ole edellä kuvatusta suojavaatetuksesta, vaan enemmänkin normaalista vaatetuksesta, tulee työntekijöille hankittujen työvaatteiden olla sellaisia, että ne erottuvat selvästi asiakkaiden vaatetuksesta (niissä on esim. yrityksen logo) eikä niitä saa käyttää vapaa-ajalla. Lisäksi edellytetään, että vaatteiden omistusoikeus säilyy työnantajalla.
Pienessä yrityksessä yrittäjän vaatetuskulut kirjanpidossa voivat aiheuttaa harmaita hiuksia, kun yrittäjä haluaa vähentää niitä kirjanpidossa. Samat edellä kuvatut säännöt koskevat myös yrittäjiä. Vain ne vaatteet voit vähentää, joita et voi käyttää muualla kuin töissä. Jos taas vaatteita voi käyttää muutenkin työn ulkopuolella, ne ovat elantomenoja, ja näin ollen verotuksessa vähennyskelvottomia eivätkä kuulu kirjanpitoon.
Pelkästään sen vuoksi, että työtehtävissä halutaan näyttää hyvälle, ei oikeuta korvaamaan vaatetusmenoja verovapaasti.