Rakennusliiketoimintaa harjoittava emoyhtiö A Oy omisti B Oy:n koko osakekannan. B Oy:n tarkoituksena oli toteuttaa osakeanti, jossa A Oy merkitsisi kaikki osakkeet ja jossa A Oy luovuttaisi apporttiomaisuutena omistamansa, vaihto-omaisuuteen luettujen kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat. Hankintahinnan kasvattamista osakevaihdolla ei hyväksytty, kun kyse oli myytäväksi tarkoitetusta omaisuudesta. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että järjestelystä aiheutui verojärjestelmälle vieras veroetu ja sille esitetyt liiketaloudelliset perusteet olivat ohuita (KHO:2021:65).
Korkein hallinto-oikeus katsoi osakeluovutusten olevan vain välivaihe järjestelyssä, jonka lopullisena todellisena tarkoituksena oli vaihto-omaisuuteen luettavien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myyminen ja niiden hankintamenojen kasvattamisen muodossa kertyvän lopullisen veroedun kerryttäminen.
Järjestelyssä katsottiin syntyvän konkreettinen ja verojärjestelmälle vieras veroetu. Järjestelylle oli esitetty liiketaloudellisiakin perusteluita, mutta kun sanottua vierasta veroetua punnittiin suhteessa liiketaloudellisiin syihin, katsottiin järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista olevan veron kiertäminen tai veron välttäminen.
Ratkaisua on hyvä verrata niin ikään osakevaihdosta annettuun melko tuoreeseen ratkaisuun KHO 2017:78. Siinä katsottiin, että toiminnan uudelleenjärjestelylle oli esitetty lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy ja osakevaihdossa mahdollisesti syntyvää voittoa ei siksi katsottu ennakkoratkaisun hakijan veronalaiseksi tuloksi.