Jos työmatkan tekee muulla autolla kuin työnantajalta saamallaan vapaalla luontoisetuautolla, työnantaja voi maksaa verovapaita kilometrikorvauksia. Kustannusten korvauksia voidaan maksaa verovapaasti esimerkiksi silloin, kun matka on tehty omalla autolla, moottoripyörällä tai puolison autolla.
Vapaan autoetuauton olemassaolo, ei siis poikkeuksetta johda siihen, että palkansaajalle ei voitaisi maksaa verovapaita kilometrikorvauksia.
Jotta verottajan kanssa ei tulisi myöhemmin ongelmia, luontoisetuauton saaneen palkansaajan on tarvittaessa pystyttävä esittämään luotettava selvitys (esimerkiksi ajopäiväkirja) siitä, että matka on tosiasiassa tehty muulla kuin työnantajalta vapaana autoetuna saadulla autolla.
Verohallinto varoittelee ohjeessaan myös veronkiertopykälän soveltamismahdollisuudella, jos kilometrikorvausten euromäärä on huomattava suhteessa verovelvollisen palkkaan.
Jos henkilöllä on kaksi työpaikkaa, palkansaaja voi ajaa toiselta työnantajaltaan saamallaan luontoisetuautolla toiseen työhönsä liittyviä työmatkoja. Jos autoetu on muulta kuin kilometrikorvauksen maksavalta työnantajalta, voi verovapaita kustannusten korvauksia myös maksaa. Autoedun antaneen työnantajan näkökulmasta tällaiset matkat ovat yksityisajoa, joka otetaan kuitenkin huomioon luontoisetuarvoa laskettaessa. Kilometrikorvauksia maksavan toisen työnantajan näkökulmasta kyse on siis työmatkasta, jonka kustannukset voidaan korvata verovapaasti.
Verohallinnon mukaan edellä esitettyjä tilanteita koskevia kannanottoja voidaan pääpiirteissään soveltaa myös yrityksen (osakeyhtiö tai henkilöyhtiö) palveluksessa työskentelevän omistajan verotuksessa. Samalla kuitenkin varoitellaan, että tilanteiden verotuskohtelua ratkaistaessa otetaan huomioon se, että yrityksen omistajalla on usein mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia etuja hän saa yrityksestä ja maksetaanko hänelle matkakustannusten korvauksia. Yrittäjän kannalta on turvallisempaa, jos kilometrikorvausten lisäksi on myös palkanmaksua.