Tuloverolain mukaan Suomessa asuvat henkilöt ovat yleisesti verovelvollisia ja he ovat velvollisia maksamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta. Tätä kutsutaan globaaliksi eli maailmanlaajuiseksi verovelvollisuudeksi.
Rajoitetusti verovelvollisia ovat puolestaan ulkomailla tuloverolain mukaan asuvat henkilöt. He ovat lähtökohtaisesti Suomessa verovelvollisia vain Suomesta saadusta tulosta.
Suomen sisäinen lainsäädäntö ei kuitenkaan määrää lopullista verotusoikeutta, sillä Suomen tekemät verosopimukset voivat rajoittaa sitä, jos henkilön verosopimuksen mukaisena asuinvaltiona pidetään jotain muuta valtiota kuin Suomea.
Tällöin kyseisellä valtiolla, eli verosopimuksen mukaisella asuinvaltiolla, on yleensä oikeus verottaa henkilön maailmanlaajuisia tuloja, kun taas Suomen verotusoikeus supistuu vain niihin tuloihin, jotka on saatu Suomesta. Verosopimus voi rajoittaa niidenkin verotusoikeutta. Esimerkiksi Suomesta saatujen osinkojen verotusoikeutta on pohjoismaiden verosopimuksessa rajoitettu 15 prosenttiin, jos saajana on luonnollinen henkilö.
Suomen kansalaisia koskee ns. kolmen vuoden sääntö. Suomen kansalaisen muuttaessa ulkomaille hänestä tulee pääsääntöisesti rajoitetusti verovelvollinen, kun muuttovuoden jälkeen on kulunut kolme vuotta. Hänet voidaan kuitenkin katsoa rajoitetusti verovelvolliseksi jo sitä ennen, jos hän osoittaa, ettei hänelle ole jäänyt ulkomaille muuton jälkeen olennaisia siteitä Suomeen.
Vaikka verovelvollinen olisikin yleisen verovelvollisuuden piirissä, ulkomaantyöskentelystä ansaittua palkkaa koskee ns. kuuden kuukauden sääntö. Ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta (ulkomaantyöskentely). Lisäksi edellytetään, että Suomen ja työskentelyvaltion välillä voimassa olevan verosopimuksen mukaan ensisijainen verotusoikeus palkkaan on työskentelyvaltiolla (tai verosopimusta ei ole), eikä Suomessa oleskella ulkomaantyöskentelyn aikana enempää kuin keskimäärin kuusi päivää täyttä ulkomaantyöskentelykuukautta kohti.